Voimakkaat tuulet kisaavat turkoosina kimaltelevan meren lakeuksilla ja puhaltavat purjeisiin. Laiva niiaa hieman aalloilta toiselle, mutta on silti mitä parhain purjehdussää. On kulunut jo päiviä siitä, kun Rhuir ja Kij jäivät taakse, ja matkanteko kohti etelää sujuu joutuisasti.
Frynin saariston näyttäessä parhaimpia puoliaan miehistön keskuudessa vallitsee kuitenkin kyräilevä olotila. On kuin salaperäiset Kijin saaren tapahtumat olivasivat hämmentäneet jotakin näkymätän olevaisuuden kudosta tavalla, joka muuttaa kaiken. Kaapparit viihtyvät yhä useammin omassa seurassaan ja supisevat keskenään.
Afiyalla on outo tunne, että taakse jäänyt seikkailu kutsuisi jollakin tavalla takaisin. Ettei kaikki ollutkaan sitä, miltä näytti. Miksi korkeuksissa leijuva pyramidi valaisisi maailmaa? Mitä maailmaa? Miten sinne voi kulkea? Miten aaveet sen tekivät ja kuolivatko he juuri siksi? Mitä enemmän asioita ajattelee, sitä enemmän ne näkyvät uniharhoina öiseen aikaan.
Ylvan käden särky on hellittynyt, mutta vain vanhan haavan osalta. Kämmenen palovammat ovat alkaneet parantua, mutta käteen on palanut mystisiä koukeroita aivan kuin muinainen kansa olisi polttomerkannut Ylvan. Välillä unissa huokuu kaipaus palata pimeyteen ja kerran olet säpsähtänyt hereille yksin laivan kannelta keskellä yötä, valmiina hyppäämään syvyyksiin.
Pierrot, joka on perinteisemmin tullut hyvin toimeen kaappareiden kanssa, on ollut jo päiviä suljettuna heidän sisäpiiristään. Tarkkasilmäisimmät huomasivat sen jo kenties Rhuirin saarella. Tällä on ollut myös vaikutusta Maron ja Pierrotin läheisyyteen, sillä kaappari on viihtynyt paremmin Linin seurassa.
On myöhäinen ilta ja päivän työt alkavat olla pulkassa. Iltapala on syöty. Aurinko laskee valaisten merimaailman hetkeksi loistavan hehkuvalla valollaan. Pierrot keskustelee Maron kanssa, mutta eleistä voi päätellä, ettei kaksikon keskustelu suju hyvissä merkeissä. Kun sanoja ei enää ole, Pierrot kääntyy kyyneleet silmissään kohti ruumaa.
Ylva saapui nopeasti jututtamaan ja lohduttamaan Pierrotia, joka oli paennut ruumaan. Rommin voimilla Pierrot ehti manata tunteetonta Maroa, jolta ei rakkautta riittänyt. Yön syvetessä seikkailijat vetäytyivät nukkumaan ja heräsivät seuraavana aamuna Maron huudahdukseen: ”Maata näkyvissä!” Seikkailijat olivat viimein saapuneet Frynin rannikolle.
Matka jatkui kohti etelää, ensin Aiz-Khen kauppalaan ja sieltä neuvojen jälkeen kohti Belefiä, kohti läntisen Frynin suurinta kauppakeskusta. Belefin muurahaispesä kuhisi vielä ilta-auringon valossa, kun laiva jäi satamalaituriin. Seikkailijat olivat saaneet tarpeekseen laivasta, sillä he päättivät nopeasti etsiä paikallisen kiltasalin karistaakseen merimatkan muististaan. Ainoastaan Ylva lupasi tulla kertomaan seikkailijoiden seuraavasta etapista.
Kiltasalia etsiessään joukkio törmäsi Guyhin, seikkailijaan Belefin kiltasalista. Tämä nuori ja puhelias seikkailija johdattikin vieraat suorinta tietä kiltatalolle. Hänen lisäkseen Ylva kertoi oudosta kaljupäisestä miehestä, joka seurasi kuulemma heitä. Outoa kyllä, muut eivät moista kaljupäistä miestä nähneet. Kiltasalin ulkopuolella he tapasivat Kriha-nimisen seikkailijan Ithaliasta, joka hänkin oli osa Belefin seikkailijoiden kiltaa. Yhdessä Kriha ja Guy esittelivät tulijoille kiltasalia sekä tutustuttivat heidät herkulliseen iltapalaan. Afiya näytti silmin nähden tyytyväiseltä saadessaan viimein oman huoneen pitkän merimatkan jälkeen.
Kiltasalissa Ylva tiedusteli ensin tietäjää ja sitten kiltamestari saatuaan tietää näiden olevan yksi ja sama henkilö. Kiltamestari Oama oli kuitenkin ollut jo muutaman kuukauden kaivauksilla Rhaib Zuzan aavikolla, eikä palaisi vielä hetkeen. Joukkio mietti kuitenkin tarvitsevan kiltamestarin ohjeita, joten Kriha lupautui opastamaan heidät kaivauksille. Sinne olisi muutaman päivän matka hevosilla ja joukkio halusi lähteä jo seuraavana aamuna.
Hyvin nukutun yön jälkeen Ylva oli ensimmäisenä aamiaisella ja näki säikähdyksekseen saman kaljupäisen miehen kiltasalin keittiössä. Ainoa vain, etteivät muut tuntuneet näkevän miestä, joten Ylva alkoi epäillä mielenterveyttään. Aamupalan jälkeen Ylva ja Pierrot kävivät kertomassa kaappareille aikeistaan lähteä sisämaahan, joten nämä olivat nyt jäähyväiset. Kaapparit toivottivat seikkailijoille onnea matkaan, mutta eivät olleet erityisen surullisia seikkailijoiden lähdöstä. Tämä kismitti edelleen Pierrotia ja kaksikko palasi takaisin kiltasaliin kaljupäisen miehen kummiteltua Ylvalle vielä kerran satamassa.
Kiltasalilla Afiya oli tutustunut Guyn laboratorioon ja saanut tältä tuiki hyödyllisiä rohtoja matkaa varten. Kun Ylva ja Pierrot palasivat satamasta, Kriha lähti johdattamaan heitä kohti kaupungin porttia ja hevostalleja. Oli aika suunnata Rhaib Zuzan aavikolle.
Maalattuja hahmoja 