Näin suhteellisen näyttävästi polkaistiin käyntiin Star Wars -kampanjassa, joka rullaa West End Gamesin ns. Star Wars D6 -sääntörungolla (harmonisesti valikoiduin Legends-lisukkein). Keski-Maa kampanjan jälkeen pidettiin pienesti taukoa, jotta allekirjoittaneen päivätyön kiire ehti asettua paikoilleen. Edellisestä Star Wars -sessiosta onkin sitten jo aikaa 20 vuotta, joten lienee paikallaan palata galaksin kiemuroihin. Näyttävän alkuintron jälkeen jaoin pelaajille heidän lähihistoriansa ja peli polkaistiin käyntiin.
Eesa Kazik
“Pelastusjärjestöö, meidän galaksin välinen, yhdessä…” Harmuksella oli tapana laulaa. Hän oli se innokkain, joka oli houkutellut sinut mukaan. “Sepanissa on sisällissota, mutta meidän on autettava kaikkia hädänalaisia!” Harmus… Sisämaailmojen kasvatti, hyvästä perheestä. Lauluääni oli upea. Päättäväisyys. Rohkeus.
Ja sitten… Kythera. Hän puhui aina unissaan, kun olitte avaruudessa. Mikähän siinäkin oli? Kuin runoutta. Kuinka hyperkauppareittien päässä odotti aina uusi seikkailu. Toisaalta joskus hän puhui tyynyistä. Se oli outoa. Hauskaakin. Runoja tai tyynyjä. Kythera oli sanavalmis. Piti puolensa.
Hän ja Harmus, yhdessä jo nuoresta pitäen. Kaikkein rohkeimmat, jotka tunsit. Tietysti lähdit heidän mukaansa! He tekivät suuria asioita! Ja kerrankin näytit muille, että sinä kuulut niiden rohkeiden joukkoon!
Mitä tapahtui? Hätäkutsut… Dimok ja Ripoblus toistensa kimpussa. Avaruuspiraatteja toisinaan. Mitä väliä? “Me olemme avaruuspelastajia. Me olemme neutraaleja”, Harmus viestitti. Kyllähän pelastajat tunnettiin.
Tähtiä… Lukemattomia tähtiä suorina viivoina. Pyörii. Teit lähtöä. Avaruuspuku oli jo päällä. Ilmalukko sihisi, suoritti paineenvaihtoa. Värit rannetietokoneessa olivat kirkkaan vihreät.
Miksi kaikki tähdet piirtävät viivaa? Miksi kaikki… pyörii? Pyörii avaruudessa? Tyhjiössä? Missä minä olen? Missä? MISSÄ MINÄ OLEN?
Janush Heeb
Maw Station. Verraton paikka sellaiselle, joka osaa lentää. Miten hitossa oletkaan Sepanissa keskellä sisällissotaa? Tai ainakin käden mitan päässä siitä. Enkelin huomassa, kuten Maw Stationilla sanotaan palkkasotureiden keskuudessa. Perhana, Enkelin huomassa toden totta. Harvemmin sitä näkee twi’lek-naista johtamassa näin sekalaista sakkia. Enkeliä, Eil Erkania.
Mutta sinä et kuulukaan Mustan auringon klubille Enkelin huomaan. Ei, sinä olet tulokas. Märkäkorva. Juoksupoika. Ja palkkasoturit osaavat kyllä muistuttaa siitä. Kun saavuit, olit “Mopo” ja sitten “Mokke”. Kun osoitit todella tietäväsi jotain lentämisestä, päädyit Enkelin huoman sijasta Mans Tulliuksen cargo ferry -luokan rahtialukselle, jonka nimi oli Tohma. Et kysynyt miksi.
Nyt sinä olet “Monkki”. Se on kai ylennys? Hitot, pahempiakin töitä riittää Maw Stationilla, paljon pahempia. Olet pitänyt pääsi kylmänä, välttänyt kysymästä typeriä. Kapteeni Mans Tulliuksen mielestä näin on hyvä. Hänen hyvänsä on sinunkin hyväsi.
Tohma on kokenut yhtä ja toista. Se ei ole uusinta uutta, mutta kuljettaa tuntuvasti rahtia, kun tarvitaan. Ruokaa, vettä, varaosia, aseita, pommeja, kuumaa kamaa, joukkoja. Kapteeni käskee, sinä suoritat.
Olet suorittanut jo jonkin aikaa. Joku on kaivertanut lentotuoliin “Monkki”. Kauanko olet vielä “Monkki”? Entä jos pääsisitkin lentämään Z-95 -lentueeseen? Enkeleiden ruoskat.
Tuskinpa. “Monkki” lentää Tohma-nimisellä rasvapurkilla ja kapteeni Mans käskee. Voisi olla pahemmin. Rahtitilassa, jossa gamorrealainen Rohk touhuaa. Miten jonkun olennon hiki voikin olla niin pisteliäs, että se puskee läpi paineovista. Tai suojaushommissa, kuten Ska-kril, weequay, jolla on liian lyhyt pinna.
Olisihan sitten ammuntaa ja korjaamista. Arbo ja Lubo, kolmisilmäiset gran-veljekset, pitivät niistä huolen. Pitäisivät tälläkin keikalla, elleivät olisi olleet niin tolkuttoman päissään. Kapteeni pyysi laiturimestari Lorcaa heittämään heidät putkaan. Olikohan järkeä? Entä jos joku pässiaivo käy kimppuun? Ripoblus? Dimok? Piraatit?
Normaalisti rahtialus Tohma pyörii lähialueilla, Sepanin sektorissa. Nyt mentiin Cyrilliaan asti. Droiditeollisuutta, ja paljon imperiumin joukkoja. Otettiin droidien varaosia kyytiin, ja sitten yksi vanki. Tai no, vapautettiinhan se heti. Kuulemma ohjelmoija. Kapteeni sanoi, että Maw Station tarvitsee uuden. Vanha oli kuulemma käpälöinyt Enkelin rahoja ja päätynyt ulos ilmalukosta.
Joten paluumatkalle. Rohkin hiki haisee niin, että lento-ohjaimet varmaan höyrystyvät ilmaan. Uusi kaveri ei paljoa puhu tai Ska-kril käskee olla hiljaa. Sitten varoitusvalo syttyy. Onko hiki tehnyt tehtävänsä? Ei, hyperavaruudessa on varjo. Piru vie, se tarkoittaa pakollista pysähdystä. Piraatit raahaavat toisinaan asteroidin varjoksi, jotta voisivat väijyttää. Samperi. Ja täyshullu ottaisi sen riskin, että puskisi varjon läpi.
Aamat
Sinulla ei ole ollut erityistä hinkua sekaantua muiden asioihin. Tuo jalo aate on sekoitus itsesuojelua ja viisautta. Mutta kun toinen ithorian kysyy apua… Pahus, homma menee hankalaksi. Vanha ukko, harmiton. Päätit sitten kuitenkin auttaa.
“Auta minut Sepaniin, niin saat palkkion”, ukko sanoi. Nimi oli Tokat, mutta varmaan tekaistu. Ukolla oli vainolaisia kintereillään, mutta hei, sinähän tiesit, miten kadotaan, eikä ukko täysin köyhä ollut. Allanteen VI oli käymässä muutenkin ahtaaksi. Teollisuusvakoilu vaaransi hengen. Mikä pahempi muka ukkoa ajoi takaa?
Ensimmäinen paha aavistus oli sukkula. Tribune-luokka. Mikä purkki, eikä aseistusta. Ukko sanoi, että kaikki hoituu, kunhan päästään hyperavaruuteen. Pötyä. Sinne pääseminen oli jo urakka sinänsä, kun ajo ei millään suostunut menemään päälle. Sitten vain pikavauhtia Charraan, matkan helppo osuus. Siellä riittää aina tulijoita ja menijöitä.
Sepanissa riehui sisällissota. Ukko jätti tämän kertomatta. Neuvotteluiden jälkeen tuplasi palkkiosi. Hyperavaruusnavigointi oli paljon vaikeampaa kuin Gamorrin väylällä. Ja tuli viivytyksiä. Sepaniin matkasivat vain palkkasoturit ja sekopäät. Sana leviää alamaailmassa nopeasti. Tämä oli toinen paha aavistus.
Tuli kiire. Tulitaistelu hangaarissa. Ukko oli surkea ampuja. Lähdettiin kiireessä yön selkään. Päästiin ihan tuurilla hyperavaruuteen. Pian oltaisiin Sepanissa, jahuu. Tai sitten ei. Varjo hyperavaruudessa. Niitä kohtia, joissa on pakko pudottautua ulos ja katsoa, mikä hitto siellä on esteenä. Ripobluksen tulliasema. Alus tarkastettiin lattiasta kattoon. Antoivat silti jatkaa matkaa. Ukko varmaan lahjoi.
Hyperajossa oli taas ongelmia, mutta vihdoin tulliasema jäi taakse. Taas varjo. Jumankauta, se oli oikea alusten hautausmaa. Kahakka oli varmaan käyty hiljattain. Romua joka puolella. Miten aavemaista on lentää sellaisen alueen läpi. Alueella oli muitakin, ryöstäjiä, mutta sitten… Kolme toscanilaista hävittäjää ilmaantui hyperavaruudesta. Perhana, sukkulaa jäljitettiin!
Ei aseistusta, hyperajo niin ja näin, keskellä hylkyjä. Piti vain toivoa, että hylkyjen väliin voisi edes piiloutua, mutta miten, jos meitä jäljitettiin. Ei ollut aikaa. Toscaanit saavuttivat meitä koko ajan. Mutta sitten saapuivat joukko Y-Wingejä. Tunnuksettomia. Syntyi taistelu, me vain pyrimme pakoon. Toscanit osuivat sukkulaan pari kertaa. Kohta hylkykenttä jäisi taakse.
Ja sitten paikalle saapui dimokien kevyt calamari risteilijä Ben Het. Joku osui meihin. Moottorit olivat tulessa, alus kieppui kohti hylkykenttää. Ukko työnsi sinut pelastuskapseliin ja antoi mukaasi datakristallin.
“Vie tämä Ripoblukseen, Ran Veleyaan. Etsi Korkos”, Ukko sanoi, eikä hän enempää ehtinyt sanoa. Sullouduit kiireessä kapseliin, Ukko jäi. Näit ulkoa, kuinka sukkula räjähti. Pelastuskapseli törmäsi hylyn seinämään, löit pääsi. Kaikki vain kieppui ja sitten pimeni.
Pimeää. Pelastuskapselin lattia. Hiljaisuus. Missä sinä oikein olet? Takaa-ajajat tuskin huomasivat pelastuskapselia, joka on osa hylkyjen hautausmaata. Mutta kuinka sinä pääset pois?
Gala
Cyrillian rangaistuslaitos A43, lohko D, selli 4768, vanki no. 88327901-XD. Viimeiset vuodet nuo numerot ovat vilisseet päässäsi istuessasi Imperiumin vankilassa. Syytteet tietomurrosta, tietoliikenteen häirinnästä… Sinä nyt olit vähäinen kala, kun verkko kiristyi, mutta jonkun oli saatava tuomio. Imperiumi pystyi todistamaan, että oikeus voitti.
Kolme vuotta hyödytöntä nysväystä. Ja sitten eräänä päivänä vartijat saapuvat selliin ja ilmoittavat, että on aika lähteä. Pahus, saatko siirron joihinkin kaivoksiin? Olet ainoa vanki kuljetusaluksessa. Ikkunasta näkyy Cyrillian droiditehtaiden tummia sävyjä. Kaarratte suoraan kohti Cyrillian avaruusasemaa. Pahaenteistä.
Imperiumin iskusotilaat saattavat sinut laiturille 355, jossa odottaa parhaat päivät nähnyt Cargo Ferry -luokan rahtialus. Vastassa on mies likaisen parransängen kanssa ja hänen vieressään weequay-rodun edustaja, palkkasoturi. Mitä ihmettä?
“Olen kapteeni Mans Tullius, Tohman kippari. Tämä tässä on Ska-kril. Eil Erkan on ostanut vapautesi ja työskentelet tästä lähtien hänelle Sepanissa, Maw Stationin avaruusasemalla. Vaihtoehtoisesti lähdet täältä asteroidikaivoksille. Miten on?”
Helppo valinta. Iskusotilaat poistivat käsirautasi ja olit vapaa, tavallaan. Juron oloinen weequay saattoi sinut suuren rahtialuksen uumeniin. Asuintilat eivät olleet hääppöiset. Kapteeni Mans ei paljoa puhellut, Ska-kril vielä vähemmän. Ja hitto pelästyit, kun vastaan käveli ruumaa hoiteleva gamorrealainen, Rohk. Et ole koskaan tavannut toista, jonka hiki haisee niin pahalta, että sen voisi kuvitella sulattavan paineovetkin. Päätit pitää hyvää välimatkaa.
Miehistön ainoa vähänkään normaalimpi tapaus tuntui olevan apulentäjä, jota kutsuttiin nimellä Monkki. Hän oli nuori niin kuin sinäkin, mutta Ska-krilin läsnäolo ei rohkaissut syvällisempiin keskusteluihin.
Rahtialus Tohman pitäisi olla pian perillä Maw Stationilla, mutta jokin on vialla. Alus on pudonnut hyperavaruudesta ennen aikojaan. Mitä on tekeillä? Ehkä kapteeni tietää? Tai Monkki?
”Kapteeni, meillä on ongelma.”
Cargo ferry -luokan rahtialus Tohma oli joutunut pudottautumaan hyperavaruudesta ja edessä näkyi oikea hylkyjen hautausmaa. Sepanin sektorissa riehui sisällissota, joten näky ei ollut aivan tavaton, mutta tämä kyseinen hautausmaa oli vanha ja kietoutunut suuren asteroidin ympärille. Silloin tällöin hylyt ajautuivat laajalle ja tämä taas heijastui varjona hyperavaruuteen. Ja vain täysi sekopää luottaisi onneensa ja puskisi hyperavaruudessa näkyvän varjoisan alueen lävitse.
”Äh.”
Kapteeni Mans Tullius ei ollut iloinen jouduttuaan heräämään nokosilta. Hän oli rahtari ja tiesi hyvin, missä oli helppo joutua väijytetyksi. Oli pakko pujotella tämän rojupilven lävitse ja hypättävä sitten uudelleen hyperavaruuteen, jotta he olisivat ajoissa Maw Stationilla.
”Pujottele läpi, Monkki. Iisisti. Ja tsekkaa sensorit, ettei täällä väijy ketään. Passiiviskannaus tai meistä tulee piñata.” ”Jessöör.”
Samaan aikaan romun seassa kellui avaruuspuvussa ihminen. Eesa Kazik yritti kuumeisesti miettiä, mitä ihmettä oli tapahtunut. Hetken tyhjiössä pyörittyään hän löysi avaruuspuvun säätimet ja sai pienet rakettimoottorit toimimaan. Hän oli hylkyjen hautausmaalla, yksin. Se oli selvää. Vai oliko? Miksi sensoreissa näkyi heikko energiasignaali?
Tuo energiasignaali kuului Aamatille. Ithorianille, joka heräsi pelastuskapselin lattialta. Kesti tovin päästä tietokonepäätteen luokse, joka vaati hetken korjaustoimenpiteitä, ennen kuin tieto ympäristöstä alkoi vaikuttaa luotettavalta. Hylkyjä… Ja pelastuskapselin oli nätisti hylkyjen seassa. Pakkohan täältä oli jotenkin päästävä pois. Sensorit eivät oikein kertoneet mitään, ja vaikutti siltä, että luultavasti kapselin törmättyä hylkyjä päin, sen generaattori oli vaurioitunut. Niinpä tehot olivat puolessa.
Aamatin ihmetellessä ongelmaa hän ei tullut huomanneeksi, kuinka joku yhtäkkiä avasi ilmalukon. Joku avaruuspukuinen ihminen pyrki sisälle, eikä hämmentyneellä ithorianilla ollut aikaa selvittää miksi, kun paineentasauksen jälkeen tuo ihminen asteli sisään ahtaaseen kapseliin.
”Eesa, SRC (Space Rescue Corps), ei hätää. Tai no, mulla ei taida olla alusta.”
Pelastuskapselin tietokone ilmoitti samalla, että elossapito riittikin nyt vähemmäksi aikaa, kun aluksella oli kaksi henkeä.
”Tuota meidän täytyy varmaan kutsua apua? Ootko kokeillu?”
Aamat ei ollut vielä ehtinyt, ja kun he kokeilivat kutsua apua, läheiset suuret hylyt taisivat häiritä signaalia pahemman kerran. Oli siis jotenkin käynnistettävä moottori ja yrittää päästä pois taskusta, jonne pelastuskapseli oli joutunut. Lyhyen säädön jälkeen tämä onnistui.
Sillä välin Tohman apupilotti Monkki tai Janush, äkkäsi hätäsignaalin.
”Kapteeni, hätäsignaali! Mitä tehdään?”
”Maailman helpoin ansa… Hmm, avaa viesti.”
Eesan ja Aamatin höpötys ei ainakaan kuulostanut ansalta. He olivat nyt pahemmassa pulassa, sillä rakettimoottorin käynnistäminen oli syönyt jo ennestään epävakaan generaattorin tehoja. Kapteeni Mans tarkisti reitin ja neuvoi Monkin hurauttamaan paikalle, mutta varovasti. Tohman runnominen oli kielletty ja Monkki luvattiin heittää ilmalukosta, jos jotain tapahtuisi. Kapteeni Mans käski myös paikalla norkoilevan Galan töihin, joka asettui sensoreiden ääreen.
Taitavasti Janush ohjasi rahtialus Tohman pelastuskapselin luokse ja vastaanottokomiteana toimivat Rohk, kapteeni Mans sekä Ska-kril. Eesa ja Aamat vaikuttivat sen verran pöljiltä, etteivät nämä voineet olla mitään piraatteja.
”Öö, pari Y-Wingiä taisi juuri ilmaantua tutkaan”, Gala mainitsi sensoreiden luota. Janush ilmoitti heti kapteenille, joka käski apupilotin painua hittoon paikan päältä ja äkkiä.
Y-Wingit näyttivät huomanneen rahtialuksen ja lähtivät takaa-ajoon hylkyromun halki. Ne olivat ketterämpiä kuin suuri rahtialus, jota Janush tosin ohjasi lahjakkaasti. Kapteeni komensi Eesan ja Aamatin lasertykkitorneihin kiireen vilkkaa. Kohta Y-Wingit olivat iskuetäisyydellä ja ampuivat ionilatauksia tasaisena sarjana. Nähtävästi vainolainen halusi kaapata aluksen. Aamat pääsi kuitenkin nopeasti jyvälle tykkitornin saloista ja sai tulitettua yhden vainolaisista tuusan nuuskaksi.
Toinen Y-Wing kuitenkin ryöpytti rahtialus Tohmaa, jonka systeemit ionisoituivat osittain. Miehistö ohjasi kuitenkin virtaa aluksen muista osista, ja kun Aamat ampui viimeisen Y-Wingin alas, näytti rahtialus Tohma pääsevän viimein pois hylkyjen hautausmaalta. Tutkaan ilmestyi lisää tuntemattomia aluksia, mutta tässä kohtaa Tohma ampaisi hyperavaruuteen. Maw Station määränpäänään miehistö kokoontui pitämään neuvoa ja kyselemään, mistä tulokkaat oikein olivat tulossa ja minne menossa. Kun Aamat paljasti kantavansa outoa datakristallia, kapteeni Mansin ahnaat silmät syttyivät. Tuo data kuuluisi ennen kaikkea Enkelille.